Kotona viikon inteesiivisen ja innostavan kirjoittajakurssin jälkeen. Kurssilla perehdyttiin harjoitusten kautta Natalie Goldbergin ajatuksiin ja menetelmiin kirjoittamisesta. Pääajatuksena on että pitää kirjoittaa, siitä syntyy tekstiä. Ei ole väliä mitä kirjoittaa. Ihmisiltä ja minultakin tuli aivan huimia tekstejä.
Kun ajelin sieltä kotiin, mulle tuli sellainen olo, että nyt haluaisin maalta akvarelleja. Hassua, että ensin käy kirjoittajakurssilla ja sitten kotiin tullessa haluaakin maalata. En kuitenkaan aloittanut maalaamaan, vaan tottahan toki kukkapenkit piti tarkistaa ja kitkeä rikakasveja pois. Huomasin kuinka ihanaa se oli. On myös ihanaa saada olla hetki kotona yksin kaiken sen sosiaalisuuden ja ryhmässä olemisen jälkeen. Vieläkin korvissani kaikuu ruokasalin hälinä. Ruoka oli muuten aika pahaa, kaikki sanoivat samaa. Siis pettymys, kun etukäteen iloitsin siitä, että saan mennä valmiiseen pöytään.
Torstai-iltana kävimme Liisan kanssa hänen siskonsa mökillä saunomassa. Mökki on noin puolen tunnin ajomatkan päässä Orivedeltä. Oli aivan ihanaa päästä rauhalliseen mökkisaunaan ja uimaan. Minäkin kylmän veden kammoaja kävin kolme kertaa uimassa.
Laitan tähän loppuun yhden kirjoittamani tekstin, joka tietenkin on hiomista vaille. Tämä syntyi yhdestä harjoituksesta.
Hän sanoi, ei se ole nocturne vaan nocturno ja minä olin aivan pihalla mistä hän puhui. Olin autokorjaamon odotustilassa odottamassa autoni saapumista huollosta. Oliko nocturno jokin auton osa? No, minähän en ymmärtänyt auton osista yhtään mitään. Lasku oli kuitenkin 185 euroa.
Kotona kerroin asiasta tyttärelleni, joka ihmetteli tyhmyyttäni. Nocturnohan on paikkakunta Italiassa. Kuinka voinkaan olla niin typerä, että väitän sitä auton osaksi. Kerroin hänelle, mitä huoltomies oli sanonut. Se kuulemma liittyi jotenkin pakoputkeen, joka oli nyt kunnossa, kun sinne oli vaihdettu kunnollinen nocturno.
Pyysin tytärtäni näyttämään kartalta tuon paikkakunnan. Kas kummaa sellainen todellakin oli Italiassa. Ehkäpä siellä valmistettiin juuri noita pakoputken osia, jotka olivat saaneet nimensä paikkakunnan mukaan.
Olisi mielenkiintoista päästä käymään tuossa kaupungissa, koska pidin Italiasta ja olin opiskellutkin yliopistossa italiaa. Ihmettelin, etten koskaan aiemmin ollut törmännyt tuon kaupungin nimeen. No, ehkä puolustuksekseni on sanottava, että se oli aivan pieni kaupunki. Italialaisillahan on tapana liioitella asioita. Heille pieni kyläpahanen on jo kaupunki.
Illalla tapasin ystäväni ja kerroin asiasta hänelle. Hän katsoi minua pitkään ja kummissaan.”En voi uskoa tuota”, hän sanoi. Ei nocturno ole auton osa eikä kaupunki vaan sukelluslaitteen osa. Hän selitti asiaa pitkään minulle ja sainkin asiasta jonkinlaisen käsityksen. Olin taipuvainen uskomaan ystävääni, koska hän oli harrastanut sukellusta koko elämänsä ajan, ihan pikkupojasta alkaen. Hän oli juuri palannut Thaimaasta sukellusretkeltä. Olivat kuulemma sukeltaneet jotain antiikin ajan aarteita eräästä merenalaisesta kallio-onkalosta. Hänen nocturnonsa oli melkein pettänyt hänet. Onneksi kaveri oli sukeltanut vieressä ja auttanut häntä, muuten hän olisi kuollut.
Sain eilen itseni harrastuksiin; kalligrafiaan ja keramiikkaan. Tiukille se otti, mutta kun sain itseni sinne, oli ihan kivaa. (Olinkin ollut kaksi kertaa välillä pois. Opettaja oli jo huolissaan, että jäinkö vallan pois.) Kalligrafiassa oli edellisellä kerralla aloitettu uudet kirjaimet, tekstuura, joten opettelin niitä. Keramiikassakin keksin vallan uutta vanhan lisäksi. Laitan kuvia kunhan saan ne poltosta. En tiedä, miksi välillä tuntui niin vaikealta lähteä mukaviin harrastuksiin. Ehkä asiaan vaikutti ahdistus ja masennus. Toivottavasti jatkossa jaksan olla aktiivinen. Luulen että oli kuitenkin parempi ratkaisu mennä harrastuksiin kuin olla vain mökkihöperönä kotona, kuten loppukesällä ajattelin. Tässäkin asiassa pitäisi opetella itsensä armahtamista; ei sinne tarvitse mennä joka viikko, jos ei jaksa.
Kävin myös eilen ja tänään pienellä lenkillä koiran kanssa. Yritän ajatella, että on parempi mennä edes pikku lenkki kuin vain olla sisällä. Kunto on todella huono, mutta toivon sen nousevan hissukseen. Eihän se nouse, jos en tee mitään sen eteen. Haaveilen uimisesta, mutta tällä kunnolla se on vielä haave.
Tilda
