Olen siirtänyt blogini bloggeriin. Blogini löytyy vastedes osoitteesta  http://wwwniina.blogspot.com 

Tervetuloa!!!

Täällä ukkosti viime yönä peräti neljä tuntia yhteen menoon. Kuuntelin ukkosta, se meni välillä kauemmas ja palasi jälleen takaisin. Käänsin kylkeä ja yritin nukkua, mutta mites nukut kun ulkona on helvetillinen meteli. Koira pelkäs ja tuli jossain vaiheessa mun luo. Pakko se oli sänkyyn ottaa viereen, kun toinen niin pelkäsi. No, sekään ei tietenkään parantanut nukkumista, kun koira lämmitti siinä vieressä.

Tänään on ilma ollut kuin kasvihuoneessa. Kävin läheisessä kirjastossa, matkaa ehkä noin 500 m. Kun pääsin sinne, olin aivan hiestä märkä, samoin kotiin tullessa. Oli 21 astetta lämmintä ja kosteaa. Vähän väliä sataa vettä. Saapa nähdä ukkostaako ensi yönä.

Lapsena pelkäsin öisiä ukonilmoja mielettömästi. Äidin ja isän sänkyyn ei saanut mennä turvaan, ei myöskään tullut mieleen ilmaista omaa pelkoaan. (Kai siitä oli joskus huomautettu ivallisesti ja lapsihan oppii nopeasti.) Pelosta täristen olin kokonaan peiton alla ja kuuntelin ääniä. En uskaltanut laittaa mitään ruumiinjäsentä peiton ulkopuolelle, vaikka siellä oli tuskallisen kuuma. Joskus salamat näkyivät peiton läpi. Muistan yhden ainoan kerran isäni tulleen lohduttamaan mua ukonilmalla. Muistaakseni hän "rakensi" tyynyistä jonkinlaisen esteen, etten nähnyt salamointia.

Pienempänä olin usein serkkujeni luona Pohjanmaalla. Siellä kaikki lapset menivät vanhempiensa sänkyyn ukonilman ajaksi, minä mukana. Olin kovin hämmästynyt siitä, koska meillä sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Silloin ei pelottanut. Eikä pelota nykyäänkään - onneksi!

Tällaisia hauskoja juttuja löysin Marin blogista.

Jos avaa silmät ja on ihan mustaa, niin on tajuton.- Hilda 7 v.

Mustikat on hyviä, koska niiden sisällä on hilloa.- Pertti 5 v.

Jos on neljä jalkaa, niin se yleensä ei ole ihminen.- Tone 5 v.

Vaatteiden alla useimmilla ihmisillä on ruumis. Sitä ei vain aina

ajattele.- Tone 5 v.

Rakkautta on silloin kun näkee jonkun mutta se tuntuukin

mahassa.- Sofia 5 v.

Rakastuneet ihmiset pitelevät toisiaan kädestä, etteivät

sormukset putoaisi,koska ne ovat kalliita.- Tiina 7 v.

Arseniikki on vahva mauste, joka voi helposti pilata koko

päivällisen. - Jenna 10 v.

Vanhat tädit eivät enää pidä niin paljon miehistä, ei ainakaan

vanhoista miehistä.- Kaisa 8 v.

Eniten vaarissa pidän siitä, että hän on oma itsensä eikä yritä

olla joku normaali ihminen.- Per-Ola 6 v.

Vaari tekee mieluiten sitä, mitä muut kieltävät häntä tekemästä.

- Henrik 7 v.

Mulla on viisi mummoa... vaari on vähän kertonut.- Pia 4 v.

Minun isoäitini tuli oudoksi vaihdevuosien aikana. Mutta hän

parani viikkoa ennen kuolemaansa.- Siri 9 v.

Jotkut lehmät ovat mustia. Ne ovat maahanmuuttajia.- Karin 5 V.

Luille on tärkeää, että ne saavat tarpeeksi kalkkia ja valiumia,

niin että hampaat kasvavat suuriksi ja teräviksi. - Marius 6 v.

Ulkonäkö on tärkeä ruumiinosa.- Elisaweta 6 v.

Jeesus asui kaukaisessa maassa. Mummi on ollut siellä

valittamassa muurista. Se oli hirveän vanha ja romahtamaisillaan.- Jon 6v.

Raamatussa sanotaan, että useimpia täytyy rakastaa niin kuin

itseään. - Ingrid 8 v.

Pääsiäisenä syödään munia, koska Jeesus piti niin paljon

kanoista.- Frida 7 v.

Voileivän voi saada tarttumaan seinään, mutta se pitää heittää

todella kovaa.- Patrick 10v.

Jos on kävelyllä ja aivot putoavat, silloin ei löydä enää kotiin,

koska ei pysty enää ajattelemaan kunnolla.- Karoliina 6v.

Ruumis päättyy kenkiin.- Anders 5v.

Kissaa ei saa puhaltaa korvaan. Jos sitä puhaltaa neljä tai viisi

kertaa, se puraisee huuleen eikä päästä irti ainakaan

minuuttiin.- Lisa 9v.

Vesi viheltää sadassa asteessa.- Matti 9 v.

Ihmisellä on monenlaista nahkaa. Esinahka on edessä ja takanahka

on takana.- Therese 6 v.

On ikävää, kun joku kuolee. Varsinkin jos se on sellainen, joka

tavallisesti antaa rahaa.- Björn 6 v.

Ei ole oikein hyvä, jos raskaana olevilla naisilla on

munalikööriä pissassa.-Tove 9 V.

                       Jotkut jutut on niin viisaita, ettei ne naurata.- Katarina 5v

Ehkä tuo kuva tuossa kertoo jotain... Paljastanpa nyt kaikille lukijoilleni salaisuuden... Joillekin olen sen kertonut.

Mulla oli noin kuukauden ajan profiili suomi24:n treffit-palstalla eli suomeksi sanottuna seuranhakuilmoitus.  Itse selasin ahkerasti 40-52 -vuotiaiden miesten profiileja, olisiko joku mulle sopiva. Olihan niitä mielenkiintoisia. Monelle laitoin viestiä, "olet kiinnostava mies", jne... Harva edes vastasi viestiini. Paskapäät! Mielestäni olisi kohteliasta vastata edes niin, että sori et kiinnosta. Moni kävi sivuillani katselemassa ja ihmettelemässä, osa monta kertaa kuukauden aikana. Lopultakaan koko juttu ei johtanut yksiinkään treffeihin tms. Muutaman kanssa sovittiin, mutta lopulta heistä ei kuulunut mitään.

Niin, sainhan mä monta viestiä ukkomiehiltä, jotka kaipasivat salaista seuraa. Itse en kuitenkaan hakenut seksiseuraa vaan aitoa ihmissuhdetta. Lopulta viime viikonloppuna otin profiilini pois. Miksi vaivautua enempää.

Jäin miettimään, mistä johtui ettei, kukaan ollut kiinnostunut musta. Itse ajattelen, että se johtui kiloistani. En kertonut, mitä painan, vaikka sitä kysyttiinkin. Ruumiin muodosta laitoin, että pyöreä. Suurin osa miehistä hakee siellä naista, joka painaa max 80 kg ja minähän painan vielä 30 kg enemmän. : (   Perhanan lääkkeistä tulleet kilot! Joskus ajattelen, että olisi mukava olla oma laiha itsensä, mutta siinä on niin suuret riskit sairastumiseen, jos jätän lääkityksen pois, että taidan kuitenkin mieluummin olla lihava itseni ja hyvässä psyykkisessä kunnossa. (Tosin nyt en ole sitäkään.) Ilmeisesti tuo touhu netissä verotti itsetuntoani tai jotain, koska olen pari viimeistä viikkoa ollut enenevästi masentunut ja väsynyt.

Olihan mulla siellä valokuviakin, jotka myös paljastivat, etten ole ihan tavallinen kaunokainen. Kuvissa näkyi kaksoisleuka, vaikka katselinkin taivaalle, sekä pulleat posket. Mulla on erittäin lyhyt tukka, monet miehet tykkäävät pitkähiuksista naisista.

Ehkä mulla oli liikaa tekstiä kaikista harrastuksista ja elämästäni. Tiedä häntä. Kaikenlaista olen miettinyt. Yhden sortin karjamarkkinat nämäkin.

Hyvä aikomukseni herätä aamulla ajoissa meni pommiin heti tänä aamuna. Mulla oli kello soimassa klo 10, mutta laitoin sen kiinni ja käänsin kylkeäni. Heräsin klo 12. MUTTA! Olin koiran kanssa tunnin lenkillä ja kävin kaupassa pyörällä. Olen toiveikkaalla mielellä, että vihdoin saisin liikunnasta kiinni. Kuinkahan kauan menee ennen kuin tulee sellainen euforinen olo liikunnasta?  Luulisin että pari kolme viikkoa. Toivottavasti jaksan ja viitsin. En ole liikkunut kahteen vuoteen oikeastaan ollenkaan. Ennen kävin melkein joka päivä tunnin lenkillä. Kävin myös uimassa silloin tällöin. Samoin pyöräilin kaupunkiin aina kun voi, 5 km suuntaansa. Jotenkin se, että pystyisin menemään lenkille aamulla, toisi mun elämääni jonkinlaista ryhtiä. Ei menisi koko päivä velttoiluksi. Kun käy aamulla lenkillä, se homma on sitten tehty. Koirakin vaikutti tyytyväiseltä lenkkeilyyn.

Saara tuli jo kotiin. Tuolla hän järjestelee huonettaan (ihan aiheellista) ja selittää kaikenlaista. Ihan kivaa. Kohta Sallikin kotiutuu. Elämä palautuu normaaliksi. Oikein hyvä.

Kai näitäkin päiviä tarvitaan johonkin. Siis sellaisia, kun tuntuu että mistään ei tule mitään ja aika valuu käsistä johonkin olemattomaan. Voisin jopa sanoa olevani masentunut. Miksi näin yhtäkkiä?  Toivon asian korjaantuvan huomenna tai maanantaina, kun tytöt tulevat kotiin ja tavallinen arki alkaa jälleen.

Suunnittelin jo itselleni päiväohjelmaa. Jospa yrittäisin nousta aikaisemmin ylös ja aamiaisen jälkeen saada itseni lenkille. Tarvitsen liikuntaa monesta syystä, yksi  on mielialan takia. Ottaisin vain sen ohjelmaan ilman, että sallisin itselleni minkäänlaista ajatusta väsymyksestä aamiaisen jälkeen. Kun pakottaa itsensä liikkeelle, eikä mene takaisin sänkyyn, kai se menee. Niin ainakin ennen onnistui. Nyt tulevat ihanat kirpeät syysaamut, joista ainakin ennen nautin.

Olen kauhuissani ajatellut myös sitä aikaa, kun tytöt lähtevät pois kotoa. Tähän saakka olen ajatellut asiaa positiivisena. Tänään tuli ekaa kertaa mieleen, että jos mun olemisesta tulee samanlaista kuin tämä viikko on ollut - väsymystä ja pahaa oloa neljän seinän sisällä. Olen ollut aivan ihmeissäni väsymyksen suhteen. Kun en saa mitään aikaan, moitin itseäni, jne. Siis masennuksen kehä on valmiina. Ensi viikolla alan paremmaksi ihmiseksi. heh ;)

Naapurin koiranvihaajamies leikkaa nurmikkoa. Vaimo ja lapsetkin ovat ulkona, näyttää olevan viinimarjojen keruu menossa. Sanoisin, että mökä on melkoinen, kun kumpikin vuorollaan komentaa lapsia. Koirakaan ei uskalla olla ulkona ja sisälläkin olisi mieluusti sylissä. Joku päivä muistelin omien tyttöjeni lapsuutta. En muista, että he olisivat tapelleet yhtä paljon kuin nuo riiviöt tai että heitä olisi jatkuvasti joutunut komentamaan.  Voi olla etten vaan muista.

Tänään on ahdistanut niin, että seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Pitkästä aikaa, ei niin että tätä olisin odottanut. Tuntuu vaan niin oudolta, koska kesät ovat yleensä olleet helppoja. Oli pakko soittaa parille kaverille, joiden koti myös oli käynyt liian ahtaaksi. Istuimme yhdessä kahvilassa ja höpisimme niitä näitä. Hyvä että on tuollaisia ystäviä.

Tässä tämä erinomainen lomani sitten hupenee. Ahdistukseen ja pahaanoloon. Eilen ostamani luumutkin olivat pilaantuneita. :(

Anne tuolla edellisen bloggauksen kommenteissa kehotti ottamaan rauhassa ja unohtamaan maton pesut jne.  Tänään olen saanut itseni useamman kerran kiinni siitä, että pitäisi tehdä jotain. Luulin jo selvittäneeni tämän asian. Ja pah!  Kaipa tää on näitä elämän mittaisia projekteja, joiden kanssa joutuu jatkuvasti kamppailemaan. Olen siis istunut suurinpiirtein koko päivän koneen vieressä ja surffaillut milloin missäkin ja nyt tunnen syyllisyyttä siitä. Niin, tuo syyllisyyskin on asia sinänsä. En millään sallisi itselleni sitä, että istun tuntitolkulla koneen vieressä tekemässä milloin mitäkin turhaa. Olisi eri asia, jos kirjoittaisin jotain tärkeää. No, olenhan käynyt erinäisillä palstoilla kommentoimassa sitä ja tätä. Onko se riittävän tärkeää?

Jotenkin koneella istuminen haukkaa mielestäni palasen jostain tärkeämmästä. Mitähän olisin tehnyt sen sijaan? Olisin luultavasti istunut ulkona ja lukenut Khaled Hosseinin kirjaa Leijapoika. Onko se sitten järkevää toimintaa? Mun mitta-asteikolla on, ainakin järkeväpää kuin koneen vieressä oleminen. (Tämä siis jatkuu tässä edelleen.) Tietenkin olisin voinut viedä koneen ulos, jolloin olisin edes saanut raitista ilmaa.

Mitä oikeasti pitäisi tehdä tänään:

1. tuulettaa petivaatteita. (on jo tehty ja sänkykin on pedattu).
2. imuroida
3. pestä wc
4. tyhjentää tiskikone
5. laittaa kolme uutta peiliä seinälle (mulla on menossa peiliprojekti). Niillä nyt ei oikeasti ole mikään kiire.

Siinäpä ne. Ei niin kovin hirmuisesti. Nuo siivousasiat teen ennen saunaan menoa, koska niissä tulee hiki.

Mikä piru se on, joka jossain takaraivossa vaatii tekemään jotain! Asiaa ei tietenkään auttanut isäni, joka soitti ja kyseli olenko jo käynyt noukkimassa vadelmia jostain hevonkuusesta. Hän oli kuulemma jo saanut 10 litraa.  Olishan vadelmat kivoja, mutta en tosiaankaan lähde yksinäni mihinkään hakkuuaukeille vattujen perään.

Taidan tästä mennä tekemään jotain....

Ystäväni oli kylässä viisi päivää. Kerkesimme tehdä kaikenlaista. Kolmena päivänä olimme meren rannalla. Kävimme Raumalla Kylmäpihlajan majakalla, Porin Kallossa kalliolla nauttimassa meren äänistä sekä Yyterissä. Voi kuinka olikaan nautinnollista uida matalassa ja lämpimässä vedessä! Puljasimme kuin pikkulapset. Yksi päivä meni loikoillessa. Tänään kiersimme vielä suuren kirpparin läpi ennen hänen lähtöään.

Mulla on jäljellä "lomaa" eli tytöt ovat vielä yli viikon isänsä luona. Mitähän keksisin? Matot täytyisi ehdottomasti pestä, vaikka ei ollenkaan huvita.  Tekisi mieli lähteä jonnekin, mutta en tiedä minne. Rahaakaan ei ole  liiemmälti. Ehkä aikani kuluu pihaa nyppiessä, kirjoja lukien ja maatessa.